Tunnelmia ennen 100. peliä

Huomenna on hieno päivä. Illalla pääsen tuomitsemaan Honka-HJK ottelun Tapiolassa. Se on 100. liigaotteluni.
 
Iltalenkki on tehty ja suihkussa käyty. Juoksen aina keskuspuistossa saman lenkin edellisenä iltana ennen peliä ja käyn venyttelemässä Ruskeasuon nurmikentällä omassa rauhassa. Kaikki tutut rituaalit on taas tehty.
 
Silti jokin on nyt erilailla kuin tavallisessa pelissä. Kihelmöivä jännitys on kasvanut jo muutaman päivän. Asiaan on vaikuttanut se, että yhä useammat ystävät ja tuomarit ovat soitelleet ja kyselleet fiiliksiä. Ei tällaisia sadan ottelun rajojen saavuttamisia kuitenkaan ihan joka päivä tapahdu edes koko liigatuomareiden porukassa.
 
En ole pitkään aikaan kirjannutkaan ajatuksiani ennen peliä. Olen aina satsannut henkiseen valmistautumiseen ja valmentautumiseen. Olen luonut omat valmistautumiskaavani, jotka ovat jo vuosien aikana toimineet. Olen jo pitkään tiennyt, mitä minun pitää itse tehdä ja miten valmistautua, jotta olen siinä fiiliksessä, missä kuuluu kun peli alkaa. Siksipä olen näinä viimeisinä vuosien aikana tosiaankin osannut myös nauttia näistä peleistä, joihin olen saanut kunnian päästä erotuomariksi.
 
Nyt kuitenkin huomasin illalla, että ajatukset pörräävät sekä menneessä että itse pelissä. Valmennustyössäni monesti neuvon tällaisissa tilanteissa kirjaamaan ajatuksia ylös ja jäsentämään ajatuksia tietoisesti, etteivät ne ainakaan jää häiritsemään itse peliä. Lisäksi niin saattaa myös löytää uusia ideoita.

Olen kyllä tosissaan täynnä lintsijännitystä. Sitä samaa, mitä pienet lapset kokevat tietäessään, että huomenna mennään Lintsille. Toisaalta haluaisi jo, että peli jo alkaisi, olisi kiva jo päästä hommiin. Toisaalta tämä odotuskin on aika mukavaa ja haluaisi senkin jatkuvan mahdollisimman pitkään. Ensi viikollahan alkaa taas jo arki ja juhlat on ohi, nyt niistä voi vielä olla innostunut.
 
Itse pelikin on tosi mielenkiintoinen. Liigan nettisivuilta voi lukea Banan ajatuksia: ”Hongan valmentaja Mika Lehkosuo edusti HJK:ta käytännössä koko ikänsä. Hän myöntää suoraan ottelun olevan erityinen.
- Kyllä minä sen myönnän, että aina kihelmöi tuplaten enemmän kuin muut pelit. Se on selvää, Lehkosuo sanoo.”
 
Itse olen samaa mieltä. Totta kai näissä paikallisotteluissa on pieni ylimääräinen lataus. Tai ainakin mahdollisuus siihen. Tosin erotuomarin näkökulmasta se ei itse pelissä välttämättä näy mitenkään. Useinhan on niin, että mitä tärkeämpi peli on, sitä helpompaa se onkin lopulta tuomarille, koska kaikki pelaajat keskittyvät sataprosenttisesti peliin eikä tuomariin. Mutta mahdollista on aina sekin, että lataus purkautuukin yhdessä tilanteessa sellaiseksi, joka muuttaa pelin luonteen heti toisenlaiseksi.
 
Hyvä jengi tuo aina itsellekin lisäfiilistä. Huomiseen peliin sain valita joukkueeni poikkeuksellisesti itse. Avustavina ovat samat miehet, joiden kanssa ensimmäiset yhteiset pelit olivat jo 1990-luvun alussa. Simojoen Pekka oikeastaan varmisti samoihin aikoihin sen, että valitsin erotuomariuran pelaamisen sijaan, kun viimeisessä oikeassa sarjaottelussani pelaajana Pekka ei päästänyt minua kentälle, kun nimeäni ei löytynyt ottelupöytäkirjasta.
 
Silloin totesin, että eiköhän ole aika ruveta tuomitsemaan, kun tuomarit eivät edes päästä kentälle enää. Poikselän Miikkaan taas puolestaan tutustuin jo silloin kuin aloitin tuomarina. Tosin silloin valmensin häntä Malmin Palloseurassa. Nelosena on huomenna Antti Munukka, Suomen lupaavimpia erotuomareita, joka tuomitsee ensimmäisen liigaottelunsa 8.6. ottelussa FC Lahti - VPS, samassa pelissä Lahden Stadionilla samoina päivinä kesäkuuta, missä oli minun ensimmäinen liigaotteluni vuonna 1999. Miikan ja Pekan valitsin myös avustaviksi ensimmäiseen liigaotteluuni 1999 ja he ovat olleet mukana varmaan n. 40 näistä sadasta pelistä. Kaikki sarjat mukaan lukien yhteisiä pelejä on varmaan jo yli 100.
 
Sekin tuo lisää fiilistä ja varmuutta. Tämän porukan kanssa kaikki tietää tasan tarkkaan, mitä toinen tarkoittaa. Lisäksi pitkää yhteistä tietä on ihana nauttia yhdessä. Huominen on hieno päivä.
 
En ole oikeastaan koskaan odottanut tätä peliä ja sadan ottelun rajan saavuttamista. Olen pitänyt sitä niin itsestään selvänä, ettei se ole ollut mielessäni edes kovin suuri saavutus. SPL:n uutiskirje viime viikolla kuitenkin havahdutti minutkin tajuamaan, että vain 32 tuomaria on Suomen jalkapallohistoriassa saavuttanut saman rajapyykin. Heistäkin aika moni juuri tuon tasan sata ottelua, ja itse aion kyllä jatkaa vielä pitkään sadannen ottelun jälkeenkin.
 
Soitin tänään H-L Tuomiselle ja Ahon Pondelle sekä kävin moikkaamassa Munukan Ranea hänen sporttikaupassaan. Oli mukava kiittää heitä heidän antamistaan neuvoista ja ajastaan, kun he urani alkuaikoina tukivat, neuvoivat ja antoivat kritiikkiä, silloin kun oli aihetta.  Kaikki pelit eivät ole olleet helppoja. Yksi muistorikkaimmista oli Pirkkolan nurmella käyty Nelosen ottelu MauPa - FC Kirkkonummi syyskuussa 1990. Noin 25 minuuttia oli pelattu ja viidessä minuutissa jouduin poistamaan kolme MauPan pelaajaa kentältä. Se oli ensimmäinen otteluni, jossa todella sain kokea, mitä tuomarina oleminen on kun mitkään tavalliset keinot ei tunnu tehoavan.
 
Samat kolme oppi-isääni vein syömään syksyllä 1999, kun ensimmäinen liigakauteni oli ohi. Nyt heidän tänään heidän kaikkien oli hirveän vaikea myöntää, että he olisivat niin paljon auttaneet minua. ”Itsehän sinä olet sen työn tehnyt”… Miksihän Suomessa ei oikein osata myöntää kuinka paljon merkitystä toisten ihmisten avulla, neuvoilla ja näkökulmilla on? Minusta ei ainakaan koskaan olisi tullut niin hyvää erotuomaria ainakaan niin nopeasti ilman tuon porukan neuvoja.
 
Tänään olen oikeastaan miettinyt koko 21-vuotista erotuomarihistoriaani. Ensin mukavia junnupelejä ja Hesa-cupin fiilistä, sitten pikkuhiljaa nousua Suomen huipulle ja sen matkan aikana tapahtuneita kommelluksia. Samalla olen tajunnut, että kylläpä tämä matka tosiaan onkin ollut aika pitkä. Ja voin rehellisesti sanoa olevani ylpeä siitä, että pääsen tähän harvalukuiseen joukkoon huomenna. Tietäen, että yksikään edellisistä peleistä ei enää auta, kun pilli soi huomenna ja tulevissa peleissä.
 
Huomenna aion onnistua sen kunnian mukaisesti ja saada tästäkin pelistä hienon urheilutapahtuman, jossa joukkueet saavat taistella taitojensa ylärajoilla. Nyt nukkumaan ja näkemään unia onnistuneesta pelistä, sitten aamulenkin kautta fiilistelyvaiheeseen ja lopulta 18.30 Tapiolassa se alkaa.
​