Olen pohtinut omaa missiotani jo kauan. Eräässä viime syksyn valmennuksessa, jossa puhuimme henkilökohtaisesta missiosta, lupasin kiteyttää omani. Nyt se on valmis. Missioni on siitä onnistunut, että kertoo tavastani suhtautua sekä omaan elämääni, että omiin valmennettaviini.
Rohkeasti
Rohkeus on aina ollut minua viehättävä asia. Rohkeus siinä mielessä, että uskallamme vastustaa vääryyttä ja puolustaa oikeudenmukaisuutta.
Haluaisin, että emme niin usein olisi sosiaalisen paineen vietävissä, vaan uskaltaisimme olla rohkeasti juuri sitä mitä olemme ja sanoa sen, mitä ajattelemme.
Omien unelmien saavuttaminen vaatii usein rohkeutta. Itse haluan uskoa saavuttavani omat unelmani. En halua olla se, joka joskus katuu: miksi en silloin yrittänyt.
Omiin valmennettaviini haluan luoda uskoa itseensä ja siihen, että maailmassa ei tarvitse pelätä epäonnistumisia vaan sitä, että katuu yrittämättä jääneitä asioita.
Enemmän
Haluan itse uskaltaa tehdä asioita enemmän. Ei aina vain enemmän ilman sitä, että osaa nauttia saavutetuista tavoitteista tai vain elämästä itsestään.
Haluan kuitenkin, että uskallan hyvissäkin elämänhetkissä miettiä, voisiko tätäkin asiaa ajatella uusiksi niin, että voisin saada vielä hieman enemmän hyvää maailmaan. Voisinko syttyä taas kerran uudestaan? Ja enemmän kuin ennen?
Valmennettavilleni haluan enemmän onnea ja iloa, enemmän ajatuksia, enemmän tasapainoa ja joskus myös enemmän harjoittelua ja itseensä katsomista.
Onnistumisia
Haluan onnistua elämässä ja nauttia onnistumisista. En halua tavoitella kuuta taivaalta, mutta haluan uskaltaa tehdä asioita hyvin ja niin, että ettei tarvitse pelätä epäonnistumisia.
Valmentajana haluan auttaa siinä, että valmennettavat löytävät omat onnistumisen tapansa ja keinonsa. Ja uskaltavat onnistua, yhä uudestaan.
Silti on tärkeää muistaa, että ”Onni ei ole satama johon saavutaan, vaan matka joka kuljetaan.”