Coaching pitää johtajan kokonaisena
Sini Kivihuhta
Positiivinen paine tekee ihmeitä
Marika Lappalainen
Rentous löytyi onnistumisiin keskittymällä
Oona Lindahl
Päätä muuttua - elät paremmin
Petri Mäenpää
Ajatteleva urheilija menestyy
Simo Tarvonen
Sini Kivihuhta
Positiivinen paine tekee ihmeitä
Marika Lappalainen
Rentous löytyi onnistumisiin keskittymällä
Oona Lindahl
Päätä muuttua - elät paremmin
Petri Mäenpää
Ajatteleva urheilija menestyy
Simo Tarvonen
COACHING PITÄÄ JOHTAJAN KOKONAISENA
SINI KIVIHUHTA
Syksyllä muutama vuosi sitten Ilmarisen eläkevakuutusjohtaja Sini Kivihuhta vastasi muiden mukana esimiesvalmennuksen kysymyskorttiin. ”Mitä sinulle pitää tapahtua, jotta olisit vuoden kuluttua parempi johtaja?”, kysyttiin. Sini kirjasi hyviä tavoitteita, kuten kehittymisen palautteen antajana. Nuo tavoitteet eivät kuitenkaan olleet aivan sitä, mitä Sinin mielessä heräsi. Käynnistyi intensiivinen coaching- ja kehittymisprosessi. Nyt Sini johtaa persoonansa peliin laittaneena ja on yllättynyt siitä, miten paljon se vaikuttaa.
Eläkevakuutusjohtaja ja Ilmarisen johtoryhmän jäsen Sini Kivihuhta on työskennellyt pitkään Ilmarisen palveluksessa eri tehtävissä, viimeksi vastuussa Ilmarisen asiakkaista ja myynistä. Juristin opinnoissaan hän erikoistui sosiaaliturvaan ja tuli tarkoituksella suoraan Ilmariseen – hän halusi työskennellä suomalaisen työelämän ja eläketurvan parissa. Sinille tästä työstä on aina löytynyt merkitys. Esimiesvalmennuksen kysymyskortti herätteli toisenlaisten haasteiden äärelle.
– Tunnistin kehittymisessäni pysähtymisen. Olisin tarvinnut itseni peliin heittämistä, mutta se olikin vaikeaa. Havaitsin persoonani jotenkin ohentuneen – olin niin työsidonnainen ja tavoitehakuinen. Oma etäisyys muista oli kasvanut, olin väsynyt ja ärtynyt. Tekemisestä alkoi kadota innostus. Eri suunnista tuli pieniä signaaleja, joiden perusteella aloin miettiä, miten voisin kehittyä johtamisessani, kertoo Sini.
Coachingin syvyys yllätti ja oivallutti
Sini päätti hyödyntää saamansa signaalit täysillä ja otti asian puheeksi henkilöstöihmisen kanssa. Kun he pohtivat keinoja, joilla tilanteesta pääsisi eteenpäin, nousi yhdeksi vaihtoehdoksi coaching.
– Minulla ei ollut selvää käsitystä mitä coaching tarkoittaa, mutta ajattelin että ei se ota jos ei annakaan. Että minäpä kokeilen. Coachingissa asetetaan aina tavoitteet. Sinin tavoitteena oli päästä eteenpäin pysähtyneisyydestä. Hän halusi hiukan ravistella persoonaansa. Sini etsi sitä, mitä voisi tehdä tai miten voisi muuttaa itseään, jotta onnistuisi työssään paremmin.
– Coachingissa yllätti se syvyys, mihin asioissa voi siinä mennä. Olin ajatellut, että coaching olisi pintapuolisempaa johtamiskonsultointia. Suurin hyöty olivat oivallukset, joita syntyi coachingin aikana. Tajusin, että näinhän tämä asia on tai näinhän haluan tämän tehdä. Havaitsin, kuinka paljon tunteet vaikuttavat omaan johtamiseen ja muihin. Persoonan käytöllä on iso merkitys ja se vaikuttaa paljon. Täytyy tietysti olla sinut itsensä kanssa, että persoona jota käyttää on se oma.
Persoona on sparrausta ja huoltoa vaativa työväline
– Persoona on johtajan työväline. Et voi olla vain teknisesti paikalla töissä, vaan olet paikalla kaikkine mielipiteinesi, taustoinesi ja ajatuksinesi. Johtajat ovat työssään aika yksin. Varsinkin johtajille käy helposti niin, että peili jota muut omassa työyhteisössä näyttävät ei anna tarpeeksi hyvää kuvaa. Kun on kova tarve saada aikaan ja käyttää omaa persoonaa, niin pitäisi olla myös mahdollisuus sparrata tai huoltaa itseään niin ettei tyhjene. Coaching on hyvä keino tähän.
Rohkeutta ja vahvuutta
Sinin coaching-prosessi Novetoksen Heikki Pajusen kanssa ei jäänyt kertakokeiluksi. Sini sai Ilmarisen toimintamallin uudistuksessa uuden vastuualueen, jonka oli halunnut. Uusi, eläketurvan ja vakuutuspalvelut yhdistävä vastuualue sopii hyvin myös Sinin persoonaan. Uudistuksen myötä muutosjohtaminen nousi ajankohtaiseksi haasteeksi, johon Sini halusi keinoja ja sparrausta. Hän aloitti uuden coaching-suhteen Heikin kanssa.
– Halusin sparrata sitä, miten hyödyntää oppimaani ja miten hyödyntää persoonaa muutoksen johtamisessa. Lähdin kokeilemaan käytännön johtamistyössä kuinka paljon persoonan peliin laittamisella voi tehdä. Olen yllättynyt, miten paljon se vaikuttaa. Persoonan käyttö tuo myös rohkeutta ja vahvuutta. Ainahan ei voi mennä täydellisesti, mutta ei siihen kuole ja kyllä se kannattaa. Persoonaa peliin vaan!Muokkaa napsauttamalla tätä.
Sini Kivihuhta, eläkevakuutusjohtaja, Ilmarinen
Positiivinen paine tekee ihmeitä
Marika Lappalainen
Marraskuussa olimme Helsingissä yrityksemme esimiespäivillä. Ensimmäisen päivän viimeinen luennoitsija oli Hessu. Oma esimieheni oli useampi kuukausi aiemmin kysynyt minulta halukkuudestani lopettaa tupakanpolton, ja ottaisinko siihen apua vastaan, jos sitä tarjottaisiin. Vastasin tuolloin tietysti myöntävästi, koska olin pitkään jo halunnut lopettaa, eihän se edes sopinut minulle. Teinivuosina alkanut tapa oli kuitenkin jäänyt ystäväkseni jo 17 vuoden ajaksi. Olin silti uskotellut itselleni, että lopettaminen olisi varmasti helppoa, jos vain haluaisin sitä tarpeeksi. En vain koskaan uskaltanut yrittää...
Helsinkiin tullessa en vielä tiennyt, että se apu olisi Hessu ja se tapahtuisi juuri sinä päivänä. Linjajohtajamme kysyi minulta lounastauolla, että olisinko vielä valmis yrittämään lopettamista. Vastaus oli edelleen ehdottomasti kyllä. Ennen luennon alkua Hessu kysyi minulta motivaatiostani ja tavoitteistani. Vielä silloin olin erittäin epäileväinen tämän "ihmeen" onnistumisesta. Jossain vaiheessa luentoa teimme 10 minuutin harjoituksen. Kerroin kollegoilleni miksi tahdoin lopettaa, asetimme tavoitteen ja sain tukijoukot. Hessu jakoi ryhmämme viiteen, jokaiselle arkipäivälle oma ryhmä. Maanantain ryhmä kysyi kuulumiseni maanantaisin, tiistain ryhmä tiistaisin ja niin edelleen. Oletko onnistunut tavoitteessasi tänään? Tuon kysymyksen kuulin seuraavien 2 kuukauden aikana hämmentävän monta kertaa. Se tuki, jonka työkavereiltani ja ystäviltäni sain, oli uskomatonta, liikutuin siitä kerta toisensa jälkeen. Tuohon aikaan mahtui useita epätoivon hetkiä, jopa retkahtamisia, mutta ystävieni ja perheeni tuella selvisin niistä. Myös Hessu oli tukenani vaikeimpina aikoina. 2 kk tapaamisen jälkeen lähetin viestin hänelle ja kaikille tukijoilleni. Siihen viestiin sain kirjoittaa onnistuneeni tavoitteessani, suurimmalta osin heidän ansiostaan.
Positiivinen ryhmän paine sai ihmeitä aikaan. Olin onnistunut, onnellinen ja kiitollisempi kuin koskaan elämässäni. Nyt tuosta päivästä on kulunut yli 4 kk, ja alan uskoa itsekin, että olen päässyt eroon tupakasta. Nautin siitä tunteesta, ja kevyemmästä elämästäni. En koskaan unohda saamaani tukea. Kiitos Hessu ja kaikki ihanat kollegani, ilman teitä en olisi tähän pystynyt.
Marika Lappalainen, Osuuskauppa Arina
Marraskuussa olimme Helsingissä yrityksemme esimiespäivillä. Ensimmäisen päivän viimeinen luennoitsija oli Hessu. Oma esimieheni oli useampi kuukausi aiemmin kysynyt minulta halukkuudestani lopettaa tupakanpolton, ja ottaisinko siihen apua vastaan, jos sitä tarjottaisiin. Vastasin tuolloin tietysti myöntävästi, koska olin pitkään jo halunnut lopettaa, eihän se edes sopinut minulle. Teinivuosina alkanut tapa oli kuitenkin jäänyt ystäväkseni jo 17 vuoden ajaksi. Olin silti uskotellut itselleni, että lopettaminen olisi varmasti helppoa, jos vain haluaisin sitä tarpeeksi. En vain koskaan uskaltanut yrittää...
Helsinkiin tullessa en vielä tiennyt, että se apu olisi Hessu ja se tapahtuisi juuri sinä päivänä. Linjajohtajamme kysyi minulta lounastauolla, että olisinko vielä valmis yrittämään lopettamista. Vastaus oli edelleen ehdottomasti kyllä. Ennen luennon alkua Hessu kysyi minulta motivaatiostani ja tavoitteistani. Vielä silloin olin erittäin epäileväinen tämän "ihmeen" onnistumisesta. Jossain vaiheessa luentoa teimme 10 minuutin harjoituksen. Kerroin kollegoilleni miksi tahdoin lopettaa, asetimme tavoitteen ja sain tukijoukot. Hessu jakoi ryhmämme viiteen, jokaiselle arkipäivälle oma ryhmä. Maanantain ryhmä kysyi kuulumiseni maanantaisin, tiistain ryhmä tiistaisin ja niin edelleen. Oletko onnistunut tavoitteessasi tänään? Tuon kysymyksen kuulin seuraavien 2 kuukauden aikana hämmentävän monta kertaa. Se tuki, jonka työkavereiltani ja ystäviltäni sain, oli uskomatonta, liikutuin siitä kerta toisensa jälkeen. Tuohon aikaan mahtui useita epätoivon hetkiä, jopa retkahtamisia, mutta ystävieni ja perheeni tuella selvisin niistä. Myös Hessu oli tukenani vaikeimpina aikoina. 2 kk tapaamisen jälkeen lähetin viestin hänelle ja kaikille tukijoilleni. Siihen viestiin sain kirjoittaa onnistuneeni tavoitteessani, suurimmalta osin heidän ansiostaan.
Positiivinen ryhmän paine sai ihmeitä aikaan. Olin onnistunut, onnellinen ja kiitollisempi kuin koskaan elämässäni. Nyt tuosta päivästä on kulunut yli 4 kk, ja alan uskoa itsekin, että olen päässyt eroon tupakasta. Nautin siitä tunteesta, ja kevyemmästä elämästäni. En koskaan unohda saamaani tukea. Kiitos Hessu ja kaikki ihanat kollegani, ilman teitä en olisi tähän pystynyt.
Marika Lappalainen, Osuuskauppa Arina
Rentous löytyi onnistumisiin keskittymällä
OONA LINDAHL
– Taitoluistelu on herkkä taitolaji. Vaikeissa hypyissä oikeanlainen rentous on ratkaisevaa. Mutta rentous ei tule pakottamalla. Ei auta, että jää epäonnistuneen suorituksen jälkeen hokemaan "Miksi tein virheen?", "Miksi en ole rento?", "Miksi en pääse näistä ajatuksista eroon?", taitoluistelija Oona Lindahl kertoo silloisesta harjoittelustaan.
– Rentouden oppimisessa ensimmäinen käytännön työkaluni oli onnistumispäiväkirja. Kun harjoittelen jotakin hyppyä, on helppo poimia asiat, joita pitää parantaa tai joita en vielä osaa. Urheilumaailmassa keskitytään virheiden korjaamiseen. Toki niitä pitääkin korjata, mutta muutos tapahtuu parhaiten siten, että virheissä rypemisen sijaan kiinnittää huomionsa onnistuneiden asioiden lisäämiseen. Onnistumispäiväkirja on työkalu tähän, valottaa Lindahl.
– Onnistumisten löytäminen – varsinkin vaikeiden asioiden suhteen – on aluksi hankalaa. Kun työtä tekee määrätietoisesti, niin vahvuuksienkin tunnistaminen kehittyy. Tätä tietä löysin hyppyihini oikean rentouden, sanoo Lindahl tyytyväisenä.
Oona Lindahl, taitoluistelija
Päätä muuttua - elät paremmin
PETRI MÄENPÄÄ
Elettiin elokuun viimeistä maanantaita. Onneksi se ei ollut elämäni viimeinen maanantai. Myöhemmin selviää, mitä jatkossa tapahtui.
Kurssille siis istumaan ja kuuntelemaan, mitä valmentajilla oli kerrottavanaan. Aluksi ajattelin, että"pyörä on jo keksitty ajat sitten"-periaatteella, mutta olinpas väärässä.
Minuun on aina uponnut elämänläheiset kertomukset ja näin kävi tälläkin kerralla. On olemassa monia tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, mitä kukin kurssiltaan saa itselleen. Asenne, elämäntilanne, työkaverit, vireystila ovat mielestäni sellaisia. Lisäksi kouluttajien oma innostus omaa työtänsä kohtaan - sillä on mekitystä.
Mieleenjääviä asioita olivat kertomukset taksikuskista, joka oli lopen kyllästynyt omaan työhönsä. Hän piti sitä tylsänä ja ahdistavana. Asetettuaan tavoitteen ja lisäämällä mausteeksi oman asennemuutoksen kaikki muuttui. Toinen tarina koski luistelijatarta, joka halusi oppia uuden hypyn, mutta ei päässyt tavoitteeseensa yksin. Hän halusi apua ja sai sitä valmennuksen kautta.
Voin sanoa, että en ole koskaan ollut mielettömän pessimistinen elämää kohtaan. Syyskuun toisen päivän tapahtumat toivat elämääni kuitenkin jotain sellaista, mitä en ole tullut ajatelleksi aiemmin.
Menin nukkumaan muutaman minuutin yli puolen yön syyskuun toisen päivän puolella. Seuraava havaintoni herätessäni vaimoni vierestä oli, että makuuhuoneessamme hääräsi ensiapuporukkaa. Tokaisin siihen, että "Mitä te meillä teette?". Sain vastauksen "Teillä on ollut sairaskohtaus ja vaimonne on soittanut teille apua". Tämän on pakko olla unta, mutta herättyäni todellisuuteen, olin aivan ymmälläni. Enpä olisi uskonut, että umpiterve ihminen voi kokea jotain tälläistä. Siinä sitten puettiin vaatetta päälle ja eikun pilliautolla kiireesti sairaalaan. Maatessani paareilla ajattelin, että ei voi olla totta. Todellisuus on vaan tarua ihmeellisempää ja tässä se piti paikkansa. Jätän epikriisini omaan arvoonsa ja jatkan hieman tuonnempaa.
Nyt sitten seuraavaksi ajattelet, että mitä tällä kokemuksellani on tekemistä em. koulutuksen kanssa? Juuri se, että ala ajattelemaan elämästäsi ja tekemisistäsi toisella tavalla. Anna kaikkesi työllesi - saat siitä itsekin enemmän. Jos ajattelet työstäsi pääosin negatiivisesti, niin tuhlaat niihin negatiivisiin ajatuksiin ja tekoihin sen energiamäärän, minkä voisit halutessasi käyttää positiivisten asioiden toteuttamiseen.
Hymy ei maksa mitään. Päinvastoin hymyily vahvistaa kasvolihaksiasi ja tuo uutta ilmettä ihan kaikkeen. Voit olla myös varma siitä, että lähiympäristösi huomaa eron.
Elämä on lahja, jota tulisi käsitellä kunnioittavasti ihan joka päivä.
Muutos lähtee ihan sinusta itsestäsi - kukaan ei voi ulkoapäin muuttaa sinua.
Päätä muuttua - elät paremmin.
Merellisin terveisin,
Petri Mäenpää, Silja Serenade
Ajatteleva urheilija menestyy
SIMO TARVONEN
Huipputuloksen tekeminen urheilussa vaatii valtavaa työmäärää. Fyysisen työn lisäksi menestyvältä urheilijalta vaaditaan myös paneutumista asioiden pohdintaan ja analysointiin. Kun urheilija ymmärtää harjoitusten merkityksen, tiedostaa vahvuutensa ja luottaa kykyihinsä, henkinen kantti pitää paremmin tiukoissakin tilanteissa. Mäkelänrinteen lukio on satsannut jo vuosia nuorten urheilijoiden henkiseen kasvuun osana opiskelua ja urheiluharjoittelua. Heikki Pajunen on haastanut niin urheilijat kuin valmentajatkin ajattelemaan uudella tavalla.
Lajikapteenit johtajakoulutuksessa
Märskyn lajikapteenit ovat eri valmennusryhmistä valittuja kapteenityyppejä, jotka osallistuvat lajikapteenien koulutusohjelmaan. Ohjelman tarkoituksena on antaa nuorille urheilijoille työkaluja itsensä johtamiseen, yhteishengen rakentamiseen sekä harjoittelun laadun nostamiseen.
- Lajikapteenien koulutus on merkittävä satsaus koululta urheilijoiden koulutukseen. Märskylle laatu on tärkeä asia ja siksi painotamme myös urheilijoille laadun merkitystä päivittäisessä harjoittelussa. Tämä ei kuitenkaan onnistu käskyttämällä, vaan urheilijoille pitää antaa aikaa ja välineitä pohtia omaa tekemistään, tavoitteitaan ja asennoitumistaan urheiluun ja opiskeluun, linjaa Mäkelänrinteen lukion urheilutoiminnasta vastaava apulaisrehtori Simo Tarvonen.
Heikki Pajunen luotsaa jo seitsemättä vuotta Märskyn lajikapteenien koulutusohjelmaa. Vuosittain koulutukseen osallistuu yli 30 kapteenia eri lajeista. Keskeisiä teemoja Heikin vetämässä koulutuksessa ovat itsensä johtaminen, vuorovaikutustaidot ja positiivisen ilmapiirin luominen.
- Heikin mukaantulo koulutukseen toi selvän rytminvaihdon niin laatuun kuin koulutuksen tuloksiinkin. Heikki osaa puhua nuorten kieltä, hakea konkreettisia esimerkkejä ja innostaa monien ristipaineiden välissä eläviä urheilijoita, innostuu Tarvonen selvittämään ulkopuolisen asiantuntijan merkitystä.
- Urheilijoiden palaute toiminnasta on ollut todella hyvää. Vaikka koulutus vaatii urheilijoilta ylimääräistä vaivannäköä ja sitoutumista asiaan, he kokevat koulutuksen tärkeäksi. Kun urheilijat oppivat ymmärtämään ja aistimaan itseensä vaikuttavia tekijöitä, on helpompi tarttua konkreettisiin arkipäivän asioihin, kuten harjoittelun laatutekijöihin tai tavoitteen asetteluun.
Valmentajat ja opettajat yhteiseen keskusteluun
Heikki on ollut mukana myös Märskyn järjestämässä valmentajakoulutuksessa ja sparrannut myös opettajien ja valmentajien yhteiskeskustelutilaisuuksia.
- Kun haluamme kehittää Märskyn toimintakulttuuria kaikki tahot pitää saada mukaan. Heikki on hienosti avannut urheilijoiden, opettajien ja valmentajien silmiä toisten tekemän työn merkityksellisyydestä ja arvokkuudesta. Arvostamalla toisia ja toisten tekemistä syntyy ilmapiiri, jossa yrittäminen on hyve eikä virheistä rangaista. Toisen arvostaminen lähtee siitä, että pitää itseään ja omaa tekemistään arvokkaana ja tärkeänä. Siksi henkisten ominaisuuksien kehittämiseen kannattaa käyttää aikaa, vaivaa ja hieman rahaakin, kehuu Tarvonen Heikin tekemää kehitystyötä.
Teksti: Simo Tarvonen