Monet ihmiset ovat sitä mieltä, ettei visioista kannata paljon muille kertoa. Mitäs jos ne eivät toteudukaan? Muut nauravat ja tulee suorituspaineita. Itse uskon toisin. Visioiden kertominen kertoo siitä mitä haluaa ja tuo oikeanlaiset tukijat paikalle. Eihän kukaan voi auttaa sinua visioittesi saavuttamisessa, jos he eivät tiedä mitä haluat.
Toki visioista ei kannata tehdä itseään pakottavia. Pakkopaitoja, joista pitää kiinni, vaikka maailma muuttuisi. Rimoja, jotka on pakko saavuttaa, vaikka elämä toisikin epäonnistumisia ja esteitä elämään.
Visioista kannattaa tehdä itselleen kannustavia kohteita, jotta tietää mihin suuntaan on kulkemassa. Visioista kannattaa tehdä sellaisia, jotka auttavat itseään arvioimaan, onko toimintani vision saavuttamisen vaatimalla tasolla. Visioista kannattaa tehdä niin innostavia, että muutkin voivat tarttua niihin ja olla mukana toteuttamassa niitä.
Itse olen saanut kymmeniltä ihmisiltä apua ja tukea omien visioitteni saavuttamisessa. Työkavereistani Aaltosen Tapsa ja Ristikankaan Vesa ovat sparranneet minua niin paljon, etten ikinä voi laskea sen tuen arvoa.
Futispuolella minulla on ollut lukemattomia sparrauskumppaneita, joista H-L Tuominen alkuaikojen kouluttajana, Tero Nieminen kollegana sekä Arto Maja ja Ilkka Vainikka ja Simo Ruokonen mentoreina ovat olleet tärkeimmät tukijat auttamassa minua toteuttamaan omaa unelmaani.
Tarvitsen tukijoita myös jatkossa, toivottavasti oma visioni saa myös ne tukijat tulemaan vastaan omalla tielläni, joita en ole vielä edes tavannut.
Olen saavuttanut aikaisemmat visioni, joista tärkein on se, että saan tehdä tärkeää työtä yrityksessä, jossa nautin tästä työstä. Työtä, jossa tunnen olevani omimmillani. Siksi seuraava visioni on vielä hieman avoin ja se katsoo aika kauas. Eräs useasti käytetty tapa katsoa tulevaisuuden tavoitetta on juhlapuheiden kirjoittaminen etukäteen. Oma juhlapuheeni löytyy tästä linkistä.
En tiedä, mihin maailma minua vie seuraavina vuosina. Jos se vie sellaiseen suuntaan, että pääsen pitämään tällaisen puheen, en ainakaan työn puolesta tällä hetkellä tiedä, mikä antaisi minulle enemmän.
Toki visioista ei kannata tehdä itseään pakottavia. Pakkopaitoja, joista pitää kiinni, vaikka maailma muuttuisi. Rimoja, jotka on pakko saavuttaa, vaikka elämä toisikin epäonnistumisia ja esteitä elämään.
Visioista kannattaa tehdä itselleen kannustavia kohteita, jotta tietää mihin suuntaan on kulkemassa. Visioista kannattaa tehdä sellaisia, jotka auttavat itseään arvioimaan, onko toimintani vision saavuttamisen vaatimalla tasolla. Visioista kannattaa tehdä niin innostavia, että muutkin voivat tarttua niihin ja olla mukana toteuttamassa niitä.
Itse olen saanut kymmeniltä ihmisiltä apua ja tukea omien visioitteni saavuttamisessa. Työkavereistani Aaltosen Tapsa ja Ristikankaan Vesa ovat sparranneet minua niin paljon, etten ikinä voi laskea sen tuen arvoa.
Futispuolella minulla on ollut lukemattomia sparrauskumppaneita, joista H-L Tuominen alkuaikojen kouluttajana, Tero Nieminen kollegana sekä Arto Maja ja Ilkka Vainikka ja Simo Ruokonen mentoreina ovat olleet tärkeimmät tukijat auttamassa minua toteuttamaan omaa unelmaani.
Tarvitsen tukijoita myös jatkossa, toivottavasti oma visioni saa myös ne tukijat tulemaan vastaan omalla tielläni, joita en ole vielä edes tavannut.
Olen saavuttanut aikaisemmat visioni, joista tärkein on se, että saan tehdä tärkeää työtä yrityksessä, jossa nautin tästä työstä. Työtä, jossa tunnen olevani omimmillani. Siksi seuraava visioni on vielä hieman avoin ja se katsoo aika kauas. Eräs useasti käytetty tapa katsoa tulevaisuuden tavoitetta on juhlapuheiden kirjoittaminen etukäteen. Oma juhlapuheeni löytyy tästä linkistä.
En tiedä, mihin maailma minua vie seuraavina vuosina. Jos se vie sellaiseen suuntaan, että pääsen pitämään tällaisen puheen, en ainakaan työn puolesta tällä hetkellä tiedä, mikä antaisi minulle enemmän.